Vihdoin perillä, vain vaivaisen vartin myöhässä. Taksi kurvasi apteekin kautta. Olihan kyydissä yksi rullatuoliin sidottu potilas. Minä en moista kummajaista nähnyt. Mitä lie kuski kuvitellut. Hänelle oli ihan sama, minkä asiakas matkansa määränpääksi ilmoitti. Miesparka omaan ontuvaan järkeilyynsä sokeasti luotti. Kas kun ei hautausmaalle ajanut.
Pääovesta sisään pikkujouluja juhlimaan. No, ei aivan. Seurassani olevat kävelevät sisään muina naisina. Samoin sisään pääsevät vaivatta myös he, jotka ovat nauttineet neuvoa-antavia jo ihan simona. Tervemenoa vaan, kunhan pysyvät tolpillaan. Minun tieni vie takaovesta sisään ja keittiön kautta kabinettiin. Jos hyvin käy.
Ovenavauksen kutsunappi on suunniteltu laurimarkkasille, ei istumasarjalaisille. Portsaripolo on kovasti huolissaan paloturvallisuudesta ja muiden asiakkaiden viihtyvyydestä. Vakuuttelen, etten aio tuikata paikkaa tuleen. Lupaan olla juomatta itseäni kantokuntoon ja käyttäytyä ihmisiksi. Pahoittelen, etten ole valmistellut sit down -esitystä. Stand upin jätän suosiolla jaloittelijoille.
Minulta ei löydy tivattua lääkereseptiä. Perusburanaa saa popsia ilmankin. Kysyjän ilmeestä päätellen puhun täyttä hepreaa. Pääsen sisään tämän kerran. Onhan sentään joulunaika ja ihmisellä hyvä tahto. Kiitän hyviä puhelahjojani ja lehmänhermojani.
Selviän kokkien kiukkuisten katseiden tulituksesta. Olen valmis tilaamaan. Tarjoilijaa kiinnostaa kuitenkin vain, mitä hänelle saisi olla. Sanani kaikuvat kuuroille korville. Pitää varmaan kirjoittaa toive paperille selkokielellä. Vähemmän tonttuileva tarjoilija ottaa onneksi tilaukseni vastaan. Hän jopa puhuu minulle kuin täysijärkiselle ja normaalikuuloiselle.
Iltamme sujuu rattoisasti jutustellen. Ruoka maittaa. Glögiä maistellaan. Kohtuullisesti toki, sillä hyvin koulutetulla seurapiirirakollanikin on rajansa. Minulle ei saa tulla asiaa vessaan. Inva-wc toimittaa nykyään siivouskomeron virkaa.
Pyydän laskun. Tarjoilija ojentaa sen oitis vieressäni istuvalle. Mokoma luulee varmaan, että lompakossani on vain vanhan Afrikan tähti -pelin seteleitä. Kyllä vammainenkin ihan oikeilla euroilla, eli validilla valuutalla, maksaa. Lopulta raha sentään kelpaa, minultakin.
Olen aiemmin erehtynyt utelemaan ravintoloiden esteettömyydestä etukäteen. Pöydillä on ollut silloin ihmeellinen taipumus tulla varatuiksi hetkessä. Nyt en mokannut. Ja kappas vain, tilaa löytyi myös ei-toivotuksi asiakkaaksi luokitellulle ja arvostusasteikon alimmalla portaalla istuvalle. Vammainen. Ihminen. Pyörätuolissa. VIP se on sekin.
- Vimmainen kynäilijä
Kommentit
Lähetä kommentti